Miten kysyä joku et tiedä

Lukion opettaja pohtii etäopiskelua ja etäopetusta koronakriisin aikana

2020.05.04 10:16 FinWarden Lukion opettaja pohtii etäopiskelua ja etäopetusta koronakriisin aikana

Pahoittelen jo aluksi mahdollista tajunnanvirtaa, kirjoitan tätä oppituntieni välissä, ja sähköposti, Wilma, ja Teams huutaa koko ajan milloin mistäkin, ja odottelen useamman eri kurssin usean eri opiskelijan myöhässä olevia kurssisuorituksia arvosteltavaksi.
Joitakin havaintoja:
En edes oikeastaan tiedä miksi tämän kirjoitin, pakko oli purkaa omia ajatuksia. Saa kommentoida, kysyä tai jakaa omia kokemuksia.
***
Edit. 17:57 Postasin tuonne alle vastapainoksi positiivisia kokemuksia, kopioin sen myös tähän, jotta joku sen näkisikin joskus.
Tännehän onkin sitten tullut paljon viestejä päivän mittaan ja reipasta keskustelua.
Tajusin myös, että höyryjä päästellessäni saatoin antaa liiankin negatiivisen kuvan, ja kirjoitustyyli oli paikoin vähän liian räväkkä, kärjistynyt tai humoristinen, joten sen vastapainoksi listaan positiivisia asioita tältä etäopetusjaksolta.
submitted by FinWarden to Suomi [link] [comments]


2019.06.27 15:05 itsallgoodintheend Artikkeli pikaruokaravintoloiden käytösetiketistä kirvoittaa dramaattisia kommentteja

https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000006154746.html
Alkoi niin paljon ärsyttää kun kyseisen artikkelin kommentteja luki että pakko jakaa muillekin. Tuntuu että ihmiset elää jossain fantasiamaailmassa missä kaiken pitäisi palvella juuri heitä.
Tottakai, jos pidät itseäs ravintolatyöntekijänä niin sun pitää tietää ja opastaa vähän turisteja omasta kaupungistas. Kuuluu ihan normi hyvän ravintolan toimintatapoihin.
Oikeesti nyt, ei voi oletusarvoisesti vaatia että jonkun mäkkärin kassatyöntekijä olis valmiina toimimaan oman kylän infopisteenä. Aina voi ja kannattaakin kysyä mutta häiritsee ihan helvetisti että jossain päin maailmaa on ihminen joka uskoo että ravintolan kassan "pitää tietää" yhtään mitään ravintolan ulkopuolista.
Minä jätän roskat ja tarjottimet pöytään joka paikassa. Luulisi henkilökunnan ymmärtävän että se on heidän etu ja työllistää heitä.
Tämä kommentti jatkui vielä 80-luvun glorifioinnilla ja nostalgiaväpätyksellä, mutta en oikeasti uskonut näkeväni tällaista kommenttia muuten kuin sarkastisessa kontekstissa. On aivan naurettavaa olettaa että omalla roskaamisella saadaan ketjun omistaja palkkaamaan lisää henkilökuntaa salin puolelle. Ja vaikka näin tehtäisiinkin niin sitten mouruttaisiin siitä kun hinnat ovat nousseet. Jos et osaa käyttäytyä niinkuin pikaruokaravintolassa kuuluu käyttäytyä niin lompsi sitten sinne kolmen tähden ravintolaan maksamaan satasia yhdestä illallisesta. Siellä varmasti on varaa palkata erikseen ihminen palvelemaan isoa herraa.
Joo, näin varmasti onkin. Ja myyjien olisi hyvä oppia, että "ateria" tarkoittaa juuri sitä, eli ei niin että ensin syödään ranskalaiset ja juoma ja sitten hampurilainen 7 min kuluttua... tai sitten 7 min odotuksen jälkeen kylmät ranskalaiset ja pöytään jälkitoimitettu lämmin hampurilainen.
Tässä taas mainio esimerkki ihmisestä joka vääryyden kohdatessaan kiltisti nielee kaiken ja sitten kotona purkaa vitutustaan kommenttipalstalla. Itse diggaan että saa jotain närpittävää sillä aikaa kun odottelee burgeria kun kuitenkin syön aina ranskalaiset ensin, mutta jos ei joku pidä samasta tyylistä ja väkisin haluaa kaikki tuotteet kerralla pöytään niin olisiko aivan ylivoimaista pyytää sitä? Kelaan kyllä jos joku ei aidosti tiedä miten missäkin ravintolassa normin mukaisesti toimitaan ja väärin olettaa että kaikki toimitetaan kerralla mutta luulis siinä kohtaa kun kassahenkilö lyö ranut ja limpsan kouraan ja kertoo burgerin tulevan myöhemmin kenen tahansa viimeistään tajuavan pelin nimen ja vaikkapa kertomaan eriävät toiveensa.
Kyllä se roskien vieminen kuuluu ravintolan työntekijöille. Maksan ruuasta. En siitä, että itse keräisin tarjottimet pois pöydistä.
Tässä taas se hintalaatusuhde huomioon. Maksat ruuasta paljon vähemmän kuin "oikeassa" ravintolassa juuri siksi että paitsi ruoan suhteen on muissakin asioissa säästetty. Ei taida kukaan myöskään erikseen maksaa työntekijöille sotkujen siivoamisesta. Tämän jälkeen kyseinen henkilö varmaan valittaa pitkistä odotusajoista kun keittiöväki saa ravata salin pöytiä tyhjäämässä. Tässä korostaisin muista ihmisistä välittämisestä. Ainakin itse jos havaitsen että pienellä omalla vaivalla säästän toiselta ylimääräistä työtä niin tottakai teen sen, riippumatta siitä onko toinen ihminen oma puoliso, kaveri tai asiakaspalvelija. Yritän itse aina jättää pöydän siihen kuntoon että siihen voi heti perään seuraava istuutua.
Tuntuu että iso osa ihmisistä on ihan vaan itsekkäitä mulkkuja, mutta toivon että nämä kommentoijat ovat olleet vain äänekäs vähemmistö.
Viimeiseksi vielä perinteinen ikuisiksi ajoiksi katkeroituminen joka aiheutti ääneen hörähtelyä.
Kerran unohtivat minut tilauksineni. En ikinä mennyt enää siihen hampparilaan.
submitted by itsallgoodintheend to Suomi [link] [comments]


2018.10.08 08:26 Betsku VIIKON 41 TEEMA: Small Talk

Äänestitte ensimmäiseksi teemaksi Small talkin, wikipedian mukaan "Small talk on sosiaalisia suhteita muodostavaa, ylläpitävää ja edistävää lyhytsanaista keskustelua, jonka tarkoituksena on muun muassa "jään murtaminen" rentouttavan yhdessäolon merkeissä. Sen toteutustapana on yhdessä oleminen sanomatta mitään tärkeää ja haitallista. Small talk edeltää kuitenkin usein siirtymistä varsinaiseen asiaan."
Omasta kokemuksestani monet vähättelevät small talkin merkitystä, mutta tiedostaa sen lämpimän tunteen kun joku oikeasti hallitsee tämän taidon hyvin. Tämän viikon tehtävä on kehittää omia small talk -taitoja ja tiedostaa se mahdollisuus että halutessaan voi ottaa keskustelun hallittavakseen, ja sitä kautta luoda lämpimän ja pörröisen olon muille, ja samalla luo pohjan “hedelmällisempiin” ja syvällisempiin keskusteluihin.

Yleisimmät ajattelutavat mitkä estävät small talkin syntymisen:
Small talk on turhaa ja pinnallista
Maailmassa on sellanen juju, että small talkkia tapahtuu siitä huolimatta mitä sinä siitä ajattelet, jos et osallistu siihen "protestimielessä" koska se on turhaa ja pinnallista, ihmiset eivät välitä siitä syystä. He vain näkevät ihmisen joka ei osallistu keskusteluun. Tästä voi syntyä "ylimielinen" kuva.
Monet ihmiset ovat ärsyttäviä
Kannattaa silti lähteä keskusteluun sillä ennakko-odotuksella että jokainen on hyvä ja mielenkiintoinen tyyppi, kunnes toisin todistetaan
Small talkin kuuntelu on tylsää
Jos olet oikeasti kiinnostunut ihmisestä, niin se ei ole. Esimerkiksi treffeillä. Vähän isommassa ryhmässä on ok olla välillä hiljaa, mutta myös heittää kommentteja ja tarkentavia kysymyksiä väliin!
Ei voi puhua aiheista joista ei tiedä mitään
Hyvä ettet tiedä aiheesta mitään! Se antaa mahdollisuuden kysellä enemmän. Tässä on vaarana se, että seurueessa on 2 ihmistä jotka keskustelevat jo jostain heidän molempien tietämästä aiheesta "syvällisesti", silloin kannattaa miettiä, onko sopivaa kysellä aiheesta, vai antaa heidän jatkaa keskusteluaan kaksin
kohteliaisuudet small talkissa ei ole aitoja
Kohteliaisuudesta tulee molemmille hyvä tunne, onko sillä mitään väliä tarkoittaako sen kertoja sitä oikeasti vai onko se vain hänen tapansa "murtaa jää"?

Sen sijaan
Kannattaa olettaa hyvää ja antaa jonkin verran luottamusta toiseen
nirsous ihmisten ja puheenaiheiden suhteen rajoittaa mahdollisuuksia vapaa-ajalla ja töissä
Kaikkien kanssa ei tarvitse olla ystäviä, mutta kaikkien kanssa kannattaa osata tulla toimeen.
Ihmiset haluavat puhua todella paljon itsestään ja omasta elämästään!
Ovatko muut ihmiset todella tylsiä vai ovatko keskustelut tylsiä vain sinun itsesi vuoksi?

Kehittävämmät ajattelutavat
Kuvittele että kaikilla on jotain mielenkiintoista kerrottavaa.
Kaikilla on omia mielenkiinnon kohteita, ihmiset eivät elä vapaa-aikaansa tyhjiössä, vaan tekemällä asioita joita he rakastavat.
Opi olemaan kiinnostunut kaikesta
Tämä on vinkkinä kullanarvoinen, maailma laajenee heti kun tiedostaa oman tietämättömyytensä ja on valmis muuttamaan omia ennakkoluulojansa.
Jos et tiedä jostain mitään, niin se on vaan hyvä! Voit oppia siitä lisää kyselemällä!
Kiinnostus tekee vaikutuksen, joka helpottaa elämää ja yhteyden syntymistä.

Esimerkkejä keskusteluista
Jos olet menossa hiihtämään ja tarvitsisit uudet sukset, kannattaa kysyä neuvoa siltä työpaikan hiihtäjätyypiltä, että minkälaiset sukset kannattaisi ostaa. Se luo hänelle kuvan että pidät häntä ammattilaisena ja luotat hänen arvostelukykyynsä. Kun se keskustelu on käyty loppuun, niin voit mennä internetin palstoille kysymään naamattomalta massalta neuvoja. Loppujen lopuksi sillä ei ole merkitystä kumman neuvoa kuuntelet, olet kumminkin luonut hyvän kuvan työkaverille.

Välillä keskustelu kääntyy niin että sinulta kysytään jotain, tässä vaiheessa kannattaa vastata mahdollisimman pitkästi ja olettaa että toinen on oikeasti kiinnostunut, jotta antaa toiselle paljon mahdollisuuksia “uusiin avauksiin”.
Uutisissa yleensä kun haastatellaan jotain lasta, niin lapsi vastaa vain yhdellä sanalla. Esim:
Onko kivaa kun joulupukki tuo taas lahjoja viikon päästä?
on.
Mitä toivot lahjaksi?
pleikkarin.
Ja niin edelleen.. tämä eroaa small talkkiin siinä, että se on toimittajan työ on tiedostaa tilanne ja johdatella keskustelua, small talkissa tuollainen vastailu vie paljon energiaa keskustelukumppanilta ja parempi tapa onkin vastata niin että toinen saa mahdollisimman paljon mahdollisuuksia kuljettaa keskustelua eri suuntiin:
Onko kivaa kun joulupukki tuo taas lahjoja viikon päästä?
On joo, oon viikon tässä siivonnu kämppää joulua varten, kauhee savotta ollut. En erityisemmin perusta lahjoista, mutta mulle tärkeintä on että koko perhe kokoontuu yhteen kun niin harvoin tavataan.
Tästä “haastattelija” saa taas paljon uusia aloituksia. voi puhua siivoamisesta, lahjojen antamisesta, perheestä, yms. Yhtäkkiä, jos puhe siirtyy perheeseen niin voidaan olla jo päästy “small talkin” yli ja paljon syvempiin keskusteluihin. Vaihtoehtoisesti voit lisätä vastauksen perään vastakysymyksen: onko susta kivaa? miten sä vietät joulua? mikä on ollut sun lempilahja mitä oot ikinä saanu? ostatko paljon lahjoja? yms. Tosi harvoin tulee kommenttia että Olipa huono tai tyhmä kysymys.. Yleensä ihmiset rupeaa miettimään sitä, miten kysymykseen vastaisi, eikä siinä jää aikaa miettiä “metatasolla” sitä onko kysymys hyvä vai huono.
Silloin tällöin tulee keskusteluissa vastaan sellaisia ihmisiä, jotka vastaa vain yhdellä sanalla, ja muistan itsekin tehneeni usein näin. Silloin kannattaa tiedostaa omat voimavarat, joko poistua tilanteesta johonkin mistä saat energiaa, tai jos koet että sinulla on voimia ottaa se “sosiaalisesti heikompi” huomioon ja tiedostaa että hänellä on nyt vaikeuksia keskustella (taustalla voi olla ihan mitä tahansa, “Everyone you meet is fighting a battle you know nothing about. Be kind. Always.”), osoittaa empatiaa häntä kohtaan ja antaa tilaa. tai vaihtoehto 3, mikä? tuu discordiin kertomaan se meille.
Viikkoharjoitus
https://goo.gl/forms/7R60OTD4lppMN2ij1
TLDR (kirjoita vaikka jääkaapin oveen ja anna olla siinä tämä viikko)
Kysy pinnallisia kysymyksiä -> kuuntele -> kysy lisätietoja siitä mitä toinen vastaa. Jos et saa vastauksesta mitään mistä jatkaa -> aloita alusta. Jos sinulta kysytään jotain, niin vastaa mahdollisimman pitkästi olettaen että toinen on oikeasti kiinnostunut sinusta. Harjoittele kysymysten luomista!
Discord!
discordiin kannattaa tulla keskustelemaan, jakamaan omia kokemuksia, väittelemään, tai vaikka vain korjaamaan mun kielioppivirheitä! Yllättävän aktiivinen yhteisö ottaen huomioon mikä on se yhdistävä teema: https://discord.gg/uSZHAfN
Metakeskustelu
Teen viikkotehtäviä omien energioiden rajoissa, varaan itselleni oikeuden kyllästyä näiden tekemiseen ja lopettaa koko homman. Koitan tehdä tämän kyselyn eniten äänestetyimmät ensin, jotta tulisi mahdollisimman monta ihmisiä eniten kiinnostavaa aihetta käsiteltyä heti alussa.
https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSfFKT_TyWMjBcYWbir46GtfmV7XbzJdyS-i_G8AYmPbRY0KHw/viewform
submitted by Betsku to Sosiaaliset [link] [comments]


2017.11.17 10:26 Poisheittotiliyksi [Rant] Elämäni on perseestä. Sosiaalityöntekijät eivät auta. En mä jaksa enää diilata asian kanssa

21 vuotta. 21 vitun vuotta oon asunut kotona. Siitä oon ainakin 12 vuotta käynyt aktiivisesti terapeutilla eri kiusaamistapauksien takia. Ja pahoittelen rikkinäistä suomenkieltäni, oon suomenruotsalainen joka ottanut yhen liikaa.
T-4 vuotta: veljeni hyökkäsi kimppuuni puukolla. Oli viikko tai kaks ennen joulua, olin huoneessani pelamassa koneella kun kuulin koirani vinkumassa tuskissa. Juoksin apuun, koirani juoksi huoneeseeni, veljeni juoksi vihaisena mun luo, paiskas mun päätä seinään pari kertaa kun piti kiinni käsistä ennenkun juoksi keittiöön huutaeen että aikoo tappaa mut. Lukitsin itteeni huoneeseen itkien ja odottaen vanhempia.
Vanhemmat tulivat kotiin, syyttivät minua provosoimasta veljeä. Pakottivat mut sanomaan anteeksi. Otin päiväkirjani mukaan, menin sosiaalityöntekijälle itkien että haluan pois. Selitin tilanteen, näytin lukuisia päiväkirjamerkintöjä missä vanhempani olivat lyönneet minua, tai isäni. Ne sanoivat pitkälti vain "noh eti kämppää tuu sit takasin". Tein niin mutta en tiennyt miten jatkaa. Yritin kysyä voiko ne auttaa, mut ei. Ei ne halunu. "Oota sä nyt ku täytät 18 niin voit tulla takasin". Eivät haluneet auttaa mitenkään kunnes täytin 18.
Ja se maaginen luku 18 täyttyi. Menin terapeutille. Näytin mustelmia. Kerroin kun isäni oli lyönyt minua koska itkin ja huusi naama kiinni mun naamassa miten oon säälittävä paska koska itkin. "Mut ootko aatellu et ne välittää susta ja ei halua sulle pahaa?" "Mutku ootko miettiny et ne ei tiedä miten voi sanoa sulle et välittää susta?" näytin päiväkirjaa. Ei kukaan tehnyt mitään.
T-2 vuotta: Aina kun mulla on joku aika jonnekkin tai menen ulos kaverin kanssa kerron vanhemmille noin viikko ennenkun menen, tai ainakin hyvissä ajoissa että menen sinne. Vanhemmat alkavat ottamaan juuri sillä hetkellä kun satun menemään jonnekkin omia juttuja, varsinkin jos ne tietää et mul on jotai ja pakottavat mut jäämään kotiin. Suunnittelin terapeutille aikaa n. viikon, ne tiesivät ajasta, mutta samana päivänä ottivat auton ja totesivat että "lol sori et voi mennä". Tää tapahtuu useamman kerran. Joudun maksamaan jotain 40e per kerta. Lopetan menemisen terapeutille.
T-11KK: Ongelmat pahenevat ja ryhdyn itsetuhoseksi, jäin kiinni viiltelystä ja vanhemmat pakottavat terapiaan takasin. Kerron niille kaiken. Ongelmat pahenevat, heidän käytös muuttuu sitä pahemmaksi minua kohtaan, nyt on psyykkistä pahoinpitelyä myös.
T-4KK: todettiin lukuisia paniikkihäiriöitä ja ahdistushäiriöitä kuten PTSD. Kertonut niille että vanhemmat iso ongelma miksi viiltelen ja että haluan pois. Ne sanovat vain "lol voivoi ota vanhemmat mukaan tänne puhumaan ehkä me saadaa keskusteltu se". Vanhemmat kokoajan "vitsailevat" miten ne tulevat valitsimaan mun seuraavan kihlatun, sanon niille ei lopettakaa se ahdistaa, isä sanoo "kasva aikuiseksi vitun huora" ja sanon "no kasva ite" ja näytän keskisormea. Hän uhkaa potkia ulos talosta. Puhun julkisesti asiasta ja pari tyyppiä halusivat auttaa minua asiassa mutta eivät potkineet ulos. Pitävät sitä kuitenkin pääni yllä, etten saa tehä mitään koska muuten oon ulos talosta. Aloitan etsimään uutta kämppää, äiti jatkuvasti itkee ja sanoo miten en saa tehä sitä koska en tulis pärjäämään ja oon itsekäs paska joka ei kunnoita heidän tunteita jne.
T-0: voin huonosti. On yli 100 merkintää chattilogeissa poikaystävän kanssa mitä he ovat tehneet mulle. En ole kertonut heille että mulla on poikaystävä koska he löisivät mua heti ja pakottaisivat mut tekemään loppu h'nen kanssa. En kuulema osa tehä mitään, oon paska, mä en ymmärrä miten kaikki maailmassa on rahan ympärillä ja oon vaa itsetuhone enkä saa tehä mitään. Mut oon yli 18 niin ne eivät voi estää. Mut en silti saa tehä koska ne aikoo soittaa kytät perään. Terapeutti sanoo että se on vain yliliioittelua, vaikka näytin päiväkirjaa ja jopa mustelmia heille mitä ne ovat tehneet mulle. "No mut ota ne tänne, voidaan puhua kaikki läpi" ne eivät halua kuulla enää, äiti haluaa että lopetan terapian koska se vain "särkee hänen perhettä" ja kokoajan passiivis-aggressiviisia. Mummi ihan samanlainen kun äiti. Oon yrittänyt saada kämppää yli 4kk putkeen, kukaan ei auta minua. Ne sanoo vaa että "no mut sul ei oo rahaa" ne sosiaalityöntekijät. Tai sit vain "ota SSRI ja ota vanhemmat mukaan". En halua.
Mitä se vaatii että kukaan auttaisi minua? Miten mä pääsen pois täältä? Onko kellään kokemuksia jos muuttanut suomesta ilman mitään rahaa ulkomaille pakenemaan perhettä, koska eivät jättäisi mut olla rauhassa suomessa? Jos on, miten terapia on siellä, jos on kokemuksia? Olenko paha henkilö koska haluan pois?
Tai mitä mä tiedän. Emt. Halusin vain puhua jollekkin asiasta mutten omista paljon ystäviä joten kirjoitinpa tän. Tää oli tosi tldr versio asiasta. Miten mä pääsisin pois? Osaako kukaan auttaa?
Muokkaus: lisään: en usko että terapia suomessa auttaisi mitenkään koska ne eivät saa mut pois tästä talosta. Siksi haluaisin muuttaa ulos, mieluiten ulkomaille.
Muokkaus2: Kiitokset kaikille jokaisesta neuvosta, en pääse vastaamaan kaikille samaan aikaan, mutta isot kiitokset kuitenkin. Oon ottanut neuvot, numerot ja nettisivut talteen ja suunnittelen tällä hetkellä nopeinta karkureittiä. Ehkä koko tilanne rauhoittuu kohta.
submitted by Poisheittotiliyksi to Suomi [link] [comments]